Treenit: 45km, sis. Kankaanpään maraton 42.195km 2.42.25
Määrä: 45km
Kello herätti aamukuudelta. Puurot ja kahvit kitusiin. Maratonlitkujen lantraus. Tarkoitus oli juoda maratonin aikana äärimmäisen laihaa urheilujuomaa, eli käytännössä pelkkää vettä, johon oli sekoitettu Maximin urheilujuomajauhetta imeytymistä parantamaan. Eiku autoon ja suunta Kankaanpäähän.
Niinisalossa odotti lumipeitteinen kevyenliikenteenväylä. "Great! Tämä tästä enää puuttuikin" -tuumasin pessimistisesti. Lämpötila oli kait vielä nollassa, mutta ennusteen mukaan sen pitäisi kohota inan verran plussan puolelle. Käytiin vielä ennakkoon tsekkaamassa suunniteltu huoltopiste, minne Terhin ja isän pitäisi maratonin ajaksi parkkeerata.
Numerolappu löytyi joutuisasti kisakansliasta. Tuttujen morjestelua. Onnittelujen vastaanottoa jne. Pukkarista bongasin Sjundeå IF:n kenialaisvahvistuksen David Kanyarin. Turistiin taktiikoista ja huomasimme tavoittelevan liki samanlaista loppuaikaa 2.37 (A-luokka). Mahtavaa! Eipähän tarvitse yksinään jyrätä, kun Jussi kerran jäi alkuviikon sairastelun vuoksi pois. Kuulin toisen kovan venäläisen jääneen kisasta pois viisumivaikeuksien vuoksi.
Hipsin pari kilsaa alkuverkaksi. Jalat tuntuivat hyvältä. Lähtölaukaus ja matkaan. Kolme tyyppiä karkasi heti ekalla kilsalla. Arvelin heidän vauhtinsa rauhoittuvan matkan edetessä, joten en heistä sen enempiä huolestunut. David tuli kilsan kohdilla rinnalleni ja vaihdoimme muutaman sanasen. Väliaika 3.35 oli hieman liian kova, mutta siitä oli helppo passata vauhtia sopivaksi.
Edellä juosseista yksi näytti katoavan entisestään horisonttiin, mutta kaksi muuta karkulaista saavutimme Davidin kanssa parin kilsan paikkeilla. Sitten Kanyarikin kyllästyi vauhtiini ja lähti tavoittamaan yksinäistä kärkijuoksijaa. Tämän kisan kulminaatiopisteen jälkeen me kaikki kolme kärjessä juossutta saimme taivaltaa matkaamme omassa ylhäisessä yksinäisyydessä aina maaliin asti.
No, toki reitillä ohitettavia piisasi. Lähtiväthän kympin ja puolimaratonin juoksijat reitille hieman maratoonareita aiemmin. Kilpailun reitti kulki pääasiassa hiljaisia maanteitä myöten. Reitin muodosti kaksi silmukkaa ja yksi noin vitosen mittainen edestakainen maantienpätkä. Toinen silmukoista kiersi Niinisalon varuskunnan asuinaluetta ja oli melko hitaantuntuinen. Edestakaisella pätkällä menomatka mentiin myötätuuleen ja paluu vastikseen. Se pätkä oli myös kokonaisuudessaan koko matkan joko loivaa ylä- tai alamäkeä. Mikään huippunopea reitti Kankaanpää ei siis ole.
Eka kiekka meni käsijarru päällä, kympin väliajan ollessa tismalleen tavoiteltu 37 minsaa. Kulku oli rentoa ja vire hyvä, vaikkakin hieman jähmeähköä. Tokalla kiekalla meno jatkui yllättävän rentona, enkä edelleenkään joutunut tekemään töitä juoksun eteen, vaikka juoksin yskin. 20 kilsan väliaika oli 1.14 ja puolikas 1.18, eli edelleen aivan aikataulussa. Venäläinen kärjessä juoksi alle 2.30 loppuaikaa. David oli myös reilusti edelläni.
Toisen kierroksen lopussa sattui omituinen tapaus. Ohittaessani naisten puolimaratonilla viimeisiä satoja metrejään juossutta Erikaa, hän kiihdytti yllättäen rinnalleni. Siis aivan kiinni kylkeeni ja se oli todella häiritsevää. Mainitsinkin siitä hänelle, mutta hän ei oikein tuntunut tajuavan tilannetta. Kaiken kaikkiaan saatoin vain yllättyä vetovoimastani :)
Kolmannella kierroksella myötis auttoi vielä menomatkalla, mutta takaisin tullessa vastatuuli oli jo tuntuva. Puolikkaan ja koko maratonin juoksijoita oli ripotellen ympäri 10.5 kilometrin kierrosta. Olikin ihan mukava ohitella hitaampia, mutta välillä sai olla myös tarkkana mitä kautta kenenkin ohitti. Huoltopaikkojen kohdilla tie kävi välillä ahtaaksi. Onneksi autoliikennettä ei ollut käytännössä ollenkaan.
30 kilsan väliaika oli vielä tavoitteessa, mutta vikalle kiekalle lähtiessä väsymys alkoi pikku hiljaa hiipimään puseroon. Väli 30-35 meni vielä sinniessä sillä tiedolla, että myötis jeesii. Edestakaisen pätkän kääntöpaikalta paluumatkalle kurvatessani olo oli kuitenkin jo melkoisen kuitti. Loppumatka oli silkkaa selviytymistaistelua maaliin ja vauhti putosi 4.30 paikkeille. Tuttuja tuli tällä niin kuin muillakin kierroksilla vastaan ja heidän kannustuksensa ja kannustamisensa oli toivottavasti molemminpuolisesti palkitsevaa.
Viimeiselle juottopaikalle tullessa meinasin laittaa kävelyksi, mutta olisinko siitä enää päässyt juosten jatkamaan matkaani... Terhin, isukin ja Pertin kannustus auttoi vikalle reilulle kolmelle kilsalle. Jostakin löysin vielä kuluttamattomia voimia ja loppumatka tuli liki neljän minsan kilsavauhtia. Olin äärimmäisen otettu puolikkaan voittajan ja harjoitusryhmästämme tutun Järvenpään Jarkon kannustuksesta vikoilla sadoilla metreillä. Kiitos, se auttoi!
Maalissa olo oli todella hakattu. Pystyin vain vaivoin nojaamaan polviini, koska yläkropan lihakset olivat niin väsyneet. Maaliteltan penkille istuessani fiilis oli kuitenkin katossa. Tein sen! Vaikka loppumatka meni "kävelyksi", en keskeyttänyt. Loppuaika tuntui toissijaiselta. Ainoa mikä merkkasi oli maaliinpääsy. Olen viimeinkin maratoonari :D
Pukkarissa tapasin kilpailun voittaneen venäläisen Mihail Borodinin. Maraton oli hänelle myös ensimmäinen. Hän juoksi todella ennakkoluulottomasti ylivoimaiseen voittoon uudella reittiennätysajalla 2.24.11. Tutustuimme tähän sympaattiseen velikultaan tarkemmin kotimatkalla, kun tarjosimme hänelle kyydin Tampereelle.
Jälkikäteen ajateltuna jalat toimivat hyvin. Kovan asfaltin iskutus ei vaikuttanut niin paljon kuin pelkäsin. Vaikken ole paljoakaan asfaltilla pitkiä kovia tehnyt, niin jalat kestivät erinomaisesti. Tien kaltevuus aiheutti oikean jalan pohkeen ja vasemman kintun takareiden ylimaallisen kireyden, varsinkin loppumatkasta. Pyrinkin aina tilaisuuden tullen juoksemaan keskellä tietä. Kropan yleiseen lihaskuntoon pitää tulevaisuudessa paneutua perusteellisemmin. Varsinkin ylä- ja keskikropan heikkous tuntui loppumatkasta. Juoksuasennon ylläpitäminen väsyneenä oli liian työlästä.
Tankkaus tuntui onnistuneen. Loppumatkan hiipuminen johtui todennäköisesti silti energian loppumisesta, ei niinkään liian kovasta alkuvauhdista. Geelejä ja vahvoja urheilujuomia en uskaltanut herkän vatsani vuoksi käyttää, enkä ollut sitä edes aiemmin harjoitellutkaan. Elimistön energiantuotantoa rasvoista pitää jatkossa harjoitella enemmän pitkien kovien treenien muodossa.
Mitä tulee aikatavoitteeseen, se ei mielestäni ollut mitenkään ylioptimistinen. Tiesin juoksevani helposti 3.40-45 vauhtia ainakin 30 kilsaan ja tiedostin loppumatkan mysteerin etukäteen. Se oli mulle tuntematonta maata. Pysyin kuitenkin aikataulussa aina reiluun 30 kilometriin asti ja meno tuntui todella rennolta ja vaivattomalta. Maratonin vikan vitosen mysteeri näytti sitten tänään tältä :)
Summa summarum. 2833 kilometriä taakse jäänyttä maantietä riitti tähän tulokseen. Vaikka välillä kuvittelin treenaavani kovaa, niin jälkikäteen ajateltuna olin väärässä. Harjoittelussani on paljon parannettavaa. MOT.
Vitosen väliajat: 18.24/18.29(10km 36.53)/18.18(15km 55.12)/18.58(20km 1.14.10)/18.27(25km 1.32.37)/19.12(30km 1.51.49)/19.41(35km 2.11.30)/21.53(40km 2.33.23)/9.02(42.195km 2.42.25).
